"Oli
kerran mies, jolla oli seitsemän poikaa. He olivat itsepäisiä ja he kiistelivät
usein. Heidän isänsä oli kauan surukseen huomannut tämän. Eräänä päivänä hän
kutsui heidät luokseen ja näytti heille seitsemää keppiä, jotka hän oli sitonut
kimpuksi. Hän lupasi sata kultarahaa sille, joka voisi taittaa yhteen sidotut
kepit.
He koettivat kaikki tuloksetta. Ja vihdoin he jättivät kepit isälleen sanoen: -
Niitä on mahdoton katkaista.
- Ei, isä vastasi, se on aivan helppoa. Hän aukaisi
nauhan ja katkaisi sitten vaivatta kepin toisensa jälkeen.
Sen jälkeen isä sanoi: -Poikani, näiden keppien laita on niin kuin teidänkin,
sillä jos yksimielisyys on poissa, olemme heikkoja: yksimielisyys ylläpitää,
mutta erimielisyys heikentää."
Noin vuosina 620-560 eKr. elänyt kreikkalaisen sadunkertoja Aisopos tuli tunnetuksi siitä, että hänen tarinoissaan oli aina jokin tärkeä opetus. Niin on myös edellä olevassa pienessä kertomuksessa.
Tarinan opetus on tärkeä myös meille kristityille:
Jos me seurakuntina, kirkkokuntina, herätysliikkeinä, kotiseurakuntina ja yhteisöinä kiistelemme keskenämme ja olemme eripuraisia, me olemme heikkoja ja maailman voitettavissa.
Jos me kaikkine kehällisine eroinemme sitoudumme yhteiseen Herraamme Jeesukseen ja Raamatun sanaan, me olemme voittamattomia. Suotta ei Jeesus hieman ennen kärsimystään rukoillut, että hänen omansa olisivat yhtä, niin kuin hän on yhtä Isän kanssa.
(294)