Sinkkuelämää ja uusia sulkia
KAIJA: Ulla on nyt ollut kaksi viikkoa meillä. Se oli vanhassa kotikanalassaan elänyt aika rajun kukon kanssa. Ilmeisesti suhteessa oli enemmän kiihkoa kuin romantiikkaa, sillä siltä puuttui selästä sulkia isolta alueelta ja pyrstösulatkin olivat kuluneet kuin vanhassa inkkaripäähineessä. Lisäksi kukon muut kolme kanaa syrjivät sitä, joten se oli kaikin tavoin kaltoin kohdeltu.
Tämä tiimin ulkopuolelle jääminen oli kuitenkin Ullan
pelastus, sillä kettu huomasi vain lauman joka kulki kimpassa. Ulla ehti paeta
ketun näköpiiristä kanalaan turvaan.
Ulla sopeutui hienosti uuteen elämäänsä meillä. Se on muninut
joka toinen päivä pahvilaatikkopesäänsä. Eleettömän elegantisti se kulkee
pikkupoikasten osaston läpi ulkoilemaan ja takaisin sisään omalle orrelleen. Se
ei hätistele poikasia enää, kun ne yhdestä nokan koputuksesta oppivat
väistämään ja antamaan tilaa isommalleen.
Olin Munanetin keskustelupalstalta tutkinut kanojen
sulattomien selkälaikkujen syytä. Sieltä selvisi, että syynä on liian
kovakourainen ja aktiivinen kukko. Joku oli tehnyt kanalleen pienen suojatakin
fleecestä, siipien kohdassa vain pienet aukot, johon siipi pujotetaan. Kuvassa
se näytti aika hauskalta.
Ulla on katsellut vain aidan takaa muitten kanojen touhua. Se
on komistunut ja kasvattanut valtavan hienoja uusia sulkia ja höyheniä.
Lähipäivinä täytyy kokeilla, mitä tapahtuu, kun Ulla pääsee toisten kanojen
kanssa samaan tarhaan.
Myöskin pikkutiput ovat kasvaneet. Ne ovat nyt kuukauden ikäisiä kananuorikoita ja näyttävät variksilta. Ne ovat myös hyviä lentämään. Varmaankin suuret siivet ja teini-ikäisen keveys ovat niiden huimien lentojen salaisuutena. Reijon tekemät erilaiset kiipeily- ja lentoalustat ovat kovin suosittuja. Korkeammalla on myös kiva ottaa aurinkokylpyjä.
Vielä muutamaa metriä korkeammalla on harmaasieppo kasvattanut perhettään. Tänään tuo rakennuksen räystään alla aivan harjahirren alla sijaitsevan pesäpöntön katolle rakennettu pesä jäi tyhjäksi. Pitkään pesän reunalla kanoja katsellen istuskellut poikanen uskaltautui viimein siivilleen. Ensimmäinen lento päätyi kanatarhan kattoverkkoon, mutta hieman avustettuna poikasen matka jatkui onnellisesti läheisen kuusen oksalle.
