Vermutti on vuoden ikäinen kaunis musta kana. Se on emonsa Veeran näköinen, mutta tavoiltaan aivan erilainen. Se on Reijon erityiskesy kana vaikka se kasvoi pikku-untuvikosta kanaksi viime talven aikana kanojen talvihoitopaikassa. Sitä ei haitannut siirtyminen huhtikuussa tänne meille vaan se on kanoista rohkein ja seuraa Reijon ulkopuuhia mieluummin kuin on toisten kanojen laumassa.
Vermutti sai neljä
poikasta elokuun alussa samana
päivänä kuin Voivoi kana sai
kolmoset. Marian neidon kolmoset ovat viikon verran vanhempia. Ulkona on ollut
helppo vertailla kuinka emot huolehtivat poikasistaan.
Vaikka Vermutti taisteli kovin ärhäkästi puolustaessaan
pieniä untuvikkoja se kuitenkin teki niistä nopeasti "avainlapsia",
jotka osaavat huolehtia itsestään. Monta kertaa poikaset "hukkuivat"
toiselle puolelle taloa kun emo itse oli rappusilla leipää kerjäämässä. Kovin
laiskasti se kuopi niille ruokaa esiin ja ne ovatkin selvästi pienempiä kuin
samanikäiset Voivoi-kanan poikaset. Voivoi-kanalla on varvas poikki kun se
tappeli Vermutin kanssa silloin kun ne yrittivät puolustaa poikasiaan uuden
äitiyden huumalla. Silti se kuopi lapsilleen ruokaa niin kuin kunnon äiti
kaikissa äitienpäivärunoissa tekee. Armas äiti!
Mutta Vermutti jätti lapset aivan itsekseen jo viikko
sitten. En tiedä miten se sen teki, mutta neloset ovat hiukan epävarmoja nyt
toisten joukossa. Yöt ne nukkuvat lattialla kun eivät uskalla hypätä orsille.
Vermutti emo on pitkällä orrella yksinään ja viereisellä orrella nukkuvat Voivoi ja Marian neito ja heidän poikasensa.
Päivisin Vermutti on itsekseen tai Reijon kanssa liiterissä puita pinoamassa. Vermutti ei kanna puita mutta on hyvänä seurana. Kumma kana.
Jos se vielä joskus erehtyy hautomaan pitää varmaan hommata sen lapsille päivähoitopaikka. Jos se osaisi puhua, se saattaisi sanoa: ”Olen saanut tarpeekseni! Kolme viikkoa pesässä munien päällä. Sitten kolme kuukautta poikaset piipittämässä perässä ja välillä siiven alle tunkemassa. Koko kesä meni pilalle ja nyt höyhenetkin irtoavat. Mulle riitti!”